Performanssiteoksessaan Printing on Water kiinalainen taiteilija Song Dong painoi lukemattomia painokuvia laatalta veteen. ”Käytin valtavasti voimia lyödäkseni leimani veden pintaan, mutta jälkeäkään ei jäänyt.” hän kuvailee.
Veden pinta siliää hetkessä tyyneksi ja kirkkaaksi. Mutta tekijän mieli on uusi ja jokaisen katsojan mieleen on piirtynyt kuva hänen pyrkimyksistään. ( Performance in Lhasa River, Tibet 1996)

Olen lainannut näyttelyni nimen tähän performanssiin liittyvästä teoksesta. On välttämätöntä , että taiteilija tekee teoksensa juuri siitä aiheesta joka hänelle on kaikkein merkityksellisin. Vaikka tekemäni työn merkitys jäisi vähäiseksi, on ajankäyttöni paljastanut sen mikä minulle on tärkeää.

Haluaisin kokea koskematonta luontoa. Haluan kesän, talven, kylmän ja kuuman, paljaan. Janoan hiljaisuutta ja kirkkautta. Mutta sitä on yhä vähemmän. Haluan maalata ilmestyksen , kokea ilmestyksen ja tarjota ilmestyksen. Kun oikea aihe tulee kohdalle lyö sydämeni nopeammin mutta maailma etääntyy ja hidastuu , sillä hetken ajan katson sisään päin. Haltioitumisen kyky on suuri lahja.

Samaan aikaan kun etsin kasteen kaltaista uudistumisen mahdollisuutta, kaikki merkillinen ympäristössämme lojuva materiaali hiipii kuviini mukaan. Sillä se on niin hauska maalata. Järjettömät värit ja materiaalien yhdistelmät eivät lakkaa yllättämästä minua missä liikunkin. Rujoa ja kaunista rojua on kaikialla. Suren ja ahdistun. Mutta oikeasti haluan vain maalata maalauksiani vaikka maailmanlopun uhka on asetettu harteillemme ja pelastuksen tie on meille neulansilmääkin ahtaampi.

Kristiina Uusitalo