Kristiina Uusitalon uusia maalauksia Galleria Heinossa

Lasillinen valoa pimeässä juotavaksi 16.3.2019 – 14.4.2019

Galleria Heino, Uudenmaankatu 16-20, Helsinki
www.galleriaheino.fi

Elämys, ihme ja maisema ovat Kristiina Uusitalon uusimpaan näyttelyyn johtavia teemallisia reittejä. Taiteilija kuvaa tuoreisiin maalauksiin liittyviä ajatuksiaan seuraavasti: ”Mietin maailman merien ja rantojen täyttymistä käsittämättömillä esineillä. Mieluummin väistäisin tietoisuutta hylätyn materiaalin tukehduttavasta paljoudesta. Mutta se täyttää minutkin.” Taiteilijan maalauksissa esiintyvät kirkkaat värit aikaan saavat toisenlaisen kokemuksen meissä, jos assosioimme ne muovijätteeseen kuin jos ajattelisimme niitä valkoisen valon hajoamisena prismassa. Yhtä kaikki Uusitalon luoma näky on visuaalisesti voimakas ja auttaa katsojia ymmärtämään, miten monimutkaisia ja vivahteikkaita näkyvät maailmat ovat.

Uusimman näyttelyn teokset ovat suhteessa maisemamaalauksen perinteeseen ja avaavat näkymiä luontokokemuksiin. Uusitalo kirjoittaa seuraavasti: ”Samalla kun kävelen rantoja pitkin, katselen sitä kaikkea hiljaisesti ja kiihkeästi. Valoon sulanut tila pitelee allaan valtavasti värejä ja muotoja jotka pyrkivät esiin. Torjuttava, vieras ja vastenmielinen on tullut osaksi meitä. Oman mieleni paljaus elää siinä rinnalla. Kaikki arvokas meissä vaatii tilan. Ehkä salaisen.” Taiteilijan puheessa ilmenee hyvin se, miten havainnot ja näyt sisältävät voimakkaan kokemuksellisen osuuden. Kristiina Uusitalon taiteessa henkilökohtainen kokemus onkin pohja, jonka avulla taiteilija luo teoksensa, jotka avaavat katsojille uusia näkökulmia ja elämyksiä.

Taiteilija on kokenut runoilija Maria Matinmikon esikoisrunokokoelmassaan Valkoinen (2012) esiintyvän kohdan läheiseksi omalle taiteelliselle työskentelylleen. Runoilija kirjoittaa seuraavasti: ”Puhetta on vaikea kuulla ja mahdotonta tajuta. Kaikki on selkeää ja ilmeistä. Muodot hajoavat ja liittyvät toisiinsa jatkuvasti.” Uusitalo luo maalauksia, jotka todistavat elämyksistä, joissa selkeä ja selittämätön kietoutuvat toisiinsa tuntuvasti ja vaikuttavasti. Kristiina Uusitalon taide kuvaa henkilökohtaisia kokemuksia tavalla, joka on kaikille tunteville ilmiselvää ja totista totta. Näkyvä ja eletty avautuvat hänen taiteessaan maiseman tavoin ja avaavat uomia uusiin ymmärryksen hetkiin.

Juha-Heikki Tihinen

 

Eturivin suomalaisiin taidemaalareihin kuuluvan Kristiina Uusitalon (s.1959) tuotannon keskeisiä teemoja on ollut hänen taiteilijanuransa alusta, 1980-luvun vaihteesta lähtien luonnon kokeminen ja kuvaaminen ihmisen sisäisen elämän näyttämönä, mutta myös ympäristön muutoksen kuvana. Uusitalo on uudistunut taiteessaan vuosien mittaan niin kuvallisesti kuin sanomallisesti, mutta säilyttänyt tunnistettavan ilmaisuvoimaisen tyylinsä. Uusitalo on saanut Kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2008. Hänen julkisia teoksiaan ovat Tainionkosken kirkon alttaritaulu Imatralla (1997) sekä Malmin sairaalan aulan seinämaalaus ”Valon varassa” (2013). Uusitalon teoksia on kaikissa keskeisissä suomalaisissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa.
Näyttelyn nimi on peräisin kirjailija Rakel Liehun runokokoelmasta Valo, läheisyys (1977).